ja taas palataan huhtikuulle...raskaustesti näytti siis vahvasti plussaa...voi sitä tunnetta,itku siinä tuli,voiko tää olla tottakaan!!Pienoinen ihme kasvaa siellä masussa <3 onnen huuman lomassa muistu mieleen tuo työpaikan koeaika ja koeaika edelleen olemassa,huoh =( tätä täytyisi salata.Ei sillään,en kyllä uskaltaisi tästä kertoa ennenkuin tuo " turvalliset" 12 viikkoa olisi ohi...oi, että mä inhoon muutenkin tuota epävarmuutta, mitä jos kaikki ei ookkaan hyvin.No,jokatapauksessa alkuraskaus ei ollutkaan yhtään niin mukavaa...suorastaan KAMALAA! Väsymys oli niin voimakasta ettei siitä päässyt mihinkään..mä vaan nukuin ja nukuin ja hereillä ollessa vaan edelleen nukutti ja haukotutti,vielä kaameempaa oli melkeinpä jokapäiväinen migreeni.Migreenin kourissa tuli valvottua öitä oksennellen sekä itkien.kipu oli ihan sietämätöntä,saaattoi olla pari päivää että päänsärky hellitti kunnes se taas iski.En ikinä eläissäni joutunut vielä olemaan sairaslomilla migreenin tähden,mikäs siinä kun on olemassa kunnon tropit kohtauksiin...vaan eipä niitä raskaana ollessa syödä. Nyt ei töissä oleminen niillä migreenituskilla ei tullut kuulonkaan.Syömisestä puheen ollen,jostain syystä en pysty syömään ollenkaan perunamuusia...se on vaan niin ällöä.Kanakin on aika yöks.Kahvin juonti loppu jo ihan raskauden alkumetreillä. Mielitekoina ovatkin kiivit,porkkanat, mansikat ja omenat, niitä kuluukin päivässä aikaste komiasti.Ensimmäinen neuvolakäynti osui viikoille 9+1, se oli kuitenkin hienoinen pettymys kun ei saanut mitään todistetta siitä että siellä vatsassa pienellä kaikki hyvin.Sydänääniä kuunneltiin, hoitaja kehoittikin ettei saa pettyä jollei niitä vielä kuulu.....tiedetään, tiedetään....mutta siitä huolimatta mikä PETTYMYS kun niitä ei saatu kuuluviin...ja ensimmäiseen ultraan oleva aika tuntui piinaavan pitkälle.Toukokuun lopulla koitti vihdoin ensimmäisen ultran aika,mies karkasi hetkeksi töistä päästääkseen mukaan.Vitsinhitsi,kyllä jännitti! Viikkoja oli sitten 11+5.Vauvalla oli kaikki hyvin, niskaturvotus ynnämuut reerassa,huh helpotusta (nyt aateltiin että uskalletaan kertoa vauvasta lapsillekkin). Hieman kuvakulmaa masu-asukista ylhäällä.
Mulla oli kanssa raskauden alkaessa koeaika töissä. Jännitti tosi paljon, jos sen takia eivät jatka kun saavat tietää raskaudesta. Syytähän niiden ei koeajalla ilman irtisanomisaikaa tehdystä työsopimuksen lopettamisesta tarvi kertoa, kuulemma.
VastaaPoistaMietin pääni puhki kerronko vasta koeajan jälkeen vai miten teen muta tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että otan riskin ja kerron ennen koeajan päättymistä. Muistaakseni viikolla 12 tai 13 sitten kerroin yksikönjohtajalle ja lähiesimiehelleni. Molemmat naisia ja ottivat asian kyllä hienosti vastaan onnitellen. Nyt koeaika on mennyt umpeen ja en saanut kenkää :)
Tein tuon päätöksen, koska mietin, että olenkohan heidän mielestään laskelmoiva ihminen, jos kerron sitten vasta koeajan päätyttyä. Naiset kun varsinkin osaavat laskea raskausviikkoja ja olisivat heti hoksanneet nämä minun naispomot, että olen ollut hyvinkin raskaana koeajalla ollessani..
Migreenit on myös mun ongelmani.. Kauheita pääkipuja 1-3 kertaa viikossa ja nyt ei oikein uskalla Panadoliakaan ottaa niiden myrkytysten takia joista on uutisoitu. Soitin neuvolaan tänään ja siellä sanottiin että uskaltaa sitä syödä. Eilen tuli taas töissä pää niin kipeeksi että illalla olin jo ihan raato sen kivun kanssa. Onneksi uni auttoi ja nyt aamulla pää on enää vain normaalisti kipeä ja arka. Jäin ekaa kertaa töistä pois migreenin ja päänsäryn takia tänään.
Nuo alkuraskauden väsymyksetkin on ihan ku mun elämästä suoraan :) Olin kanssa niin väsyny, että olisin voinu vaan nukkua. Hereillä ollessa haaveilin siitä päivän kohokohdasta, kun saan laskea pään tyynyyn. Töissä pitkissä iltapäiväpalavereissa Power Pointtia tuijottaessa silmät ei pysyneet auki millään, olisi pitänyt sormilla varmaan tukea ne auki..
Kahvia ei pystynyt juomaan ollenkaan, pelkkä hajukin sai yökkäämisrefleksin heräämään. Kiva siinä sitten töissä palaverissa istua krapulaisen näköisenä, väsyneenä ja oksennusta pidätellen kun kukaan ei edes tiennyt mun olevan raskaana.. Mitähän nekin mahtoi musta ajatella :)
Tsemppiä ja jaksuja!!
Mulla on tuo koeaika nyt ohi ja varmasti seläntakana pulistaan siitä kun olen salannut asian...nythän tuo koeaika on jo ohi, en ole joutunut kertomaan vaan ovat huomanneet asian.Tai no...pomothan ei tiedä vielä asiasta mitään, ellei lintujen viserrys oo lentänyt sinne asti.Rehellisesti voin sanoa että ehtona kyllä oli tällä kolmannen yritykselle että saan vakipaikan, joku turva takana.Tosin en osannut ajatellakkaan tämän tapahtuvan näin nopeasti, ainakin aattelin että menee vuosi raskautumiseen...kieltämättä tuo salaaminen ei ole tuntunut mukavalta, mutta tuo työpaikka on aika tunnettu sijaisten vakinaistamisen kieroudesta...muuten kyllä tykkään työpaikastani todella paljon...ennen vakinaistamista ollut n 2 vuotta siellä listoilla oleva sijainen. Sama juttu noiden päänsärkyjen kanssa, ei ollut kiva lukea noista Paracetamoleista joita söinkin alussa pääkipuihin vain huomatakseni ettei ne mitään tehoa! =(Jaksamisia ja tsemppejä sinne myös! =)
VastaaPoista