Joulu 2012

Ihanuuksia...mitä pukki toi pienokaiselle

Paljon pehmeitä paketteja,äiti tykkää.

Jouluaatto meni kepeästi....hieman kieltämättä stressasin sitä miten jaksan vieraita.Ei tämä vauva arki ollutkaan niin helppoa mitä oletin,....suurimman stressin aiheen olen kehitellyt tuosta imetyksestä.Niin,vaikka miten itselleni lupailin etten märehdi mokomaa asiaa.Mulla nousi maito melko myöhään ja pikkuinen itki rinnalla nälkäänsä.Jouduin aluksi antamaan lisämaitoa ja podin tästä asiasta vaikka mitä epämukavia fiiliksiä.Luontaistuotekaupasta hain itselleni imetysteetä ja liekö sitten sen johdosta niin maito nousi paremmin.Nyt ei oo ollut tarvetta lisämaitoon ¤koputtelee puuta¤Muuten mennyt kivasti,yöheräilyjä toki on mut sehän on selvä se .Sisarukset ovat aivan haltioissaan pienestä...ja me vanhukset tietty myös.♡Aattona herättiin aikaisin ja lähdettiin koko konkkaronkka miehen mamman luo riisipuurolle...ikivanha perinne.Sinne änkee sitten miehen koko suku ja arvata saattaa miten kuuma mamman kaksiossa on kun se on tupaten täynnä,huh.Meillä on tapana käydä muidenkin mammojemme luona vaan aikataulu veti liian kireäksi.Kotiin valmistelemaan jouluruokaa,tuttavaperhe saapui meille viettämään joulua kanssamme.Heillä 3 lasta,nuorin 11 kk.Joulupukkikin vieraili jouluaterian jälkeen.Lapset sai mukavia lahjoja ja minä myös.Vauvalle en ollut ostanut vielä täksi jouluksi paketteja vaan saipa tuo pikkuinenkin sukulaisilta roimasti pehmeitä paketteja ♥ Murun ensimmäinen joulu .

Synnytystarina

Heräsin perjantai aamulla kuuden maissa melko hyvin nukutun yön jälkeen,yötä eivät olleet riepotelleet supistukset vaan normaalit vessassa ramppaamiset.Eilinen vauvan liikkeiden vähyyys hieman mietitytti,tämä kun on normaalisti niin vilkas tapaus.Pissatin koiran,söin aamupalaa ja herätin lapsoset.Olo tässä vaiheessa hyvä.Mies lähti töihin seiskalta ja melkeinpä samantein kuin sulki oven perässään tuli ensimmäinen supistus,joskin tämä supistus oli laatuaan heikko.Vatsa myös hieman kuralla.Olin lupautunut heittämään esikoisen ja tämän ystävän kouluun,automatka oli lyhyt mutta matkan aikana supsitukset,jotka tulivat 7 min välein tuntuivat paljon napakoimmilta mitä ennen...mutta täysin siedettäviä.Huomasin vain ajavani supistuksen aikana 40 km/h kuudenkympin alueella.Kotiin päästyäni myös vatsani toimi,mietin jo onko mahatautia..jota täällä nyt liikkeellä.ajattelin että parempi soittaa miehellä josko tämä kuskaisi minut neuvolaan rr-kontrolliin.Mies oli viivana matkalla ja oli varma että nyt mennään synnyttämään.No ei nyt kyllä näillä supistuksilla lähetä vielä synnyttelemään =) Samantien puhelun jälkeen supistusten väli piteni ja supistukset laimeni ja lyheni,niin just...mun tuurii mut olin jo tottunut siihen parin päivän aikana että alkaa näyttää lupaavalta ja sit loppuu kuin seinään.Miehen panostuksestaa kuitenkin otettiin sairaalakassi mukaan,joskin en ollut sitä edes vielä loppuun pakannut mutta tiesin ettei sitä vielä tarvita.Matkalla neuvolaan supistusten väli 10-15 min ja todella heikkolaatuisia.Klo 9 neuvolassa rr vaan koholla,mutta terkka meinasi että tämän päivän supistelujen myötä.Beeben sydänääniä kuunneltaessa iski supistus mutta sydänäänet kuitenkin hyvät.Kerroin terkalle että eilen oli ollut vauva hiljainen ja koitettu herätellä tuoremehu yliannostuksella ja "tuuppimisella" pienoista,saatu onneksi illalla sitten hiemn liikettä...viittä vaille oltiin valmiita lähtemään näytille.Neuvolassa meinattiin että tuo aamuinen ja tämänkin hetkinen supistelu tietää hyvää...ehkäpä illalla päästään tositoimiin...ooo,meinaatko? Edellisten kohdalla synnyttämään on lähdetty keskellä yötä ja näin tulee tapahtu tämänkin kohdalla,tietenkin!Neuvolan jälkeen ajateltiin mennä vielä kahville jonnekin,ennen kotiinlähtöä.Kello lähenteli tuolloin kymmentä,kahviolan pihalta noustuani autosta iski kuiten megaluokan supistus päälle,joka sai menemään minut kaksinkerroin kivusta  ja samallla tuolla alapäässä tuntui jokin repäisevä kipu,sanoin miehelle etten halua mennäkkään.Mies hieman hätääntyi ja oli sitä mieltä että nyt lähdetään sairaalaan,minä taas sitä että näillä supistusväleillä lähettävät meidät vain kotiin odottelemaan.Mies piti pääänsä että sitten vaikka lähettävät nyt mennään näytille.Sairaalaan päästyä (klo:10 ja jotain)tuntui taas että vatsa ihan kuralla,supistuksetkin olivat kieltämättä sitä luokkaa etten tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa.Vastaanotolle päästyäni täti katsoi minua hetken ja soittikin kesken kyselyjen suoraan osastolle että pääsisikö joku hakemaan,täällä on jo selkeästi tuskissaan oleva synnyttäjä.Kieltämättä istuminen teki kipeää ja mun oli päästävä nyt vessaan!Vessassa huomasin että vuosin verta jolloin tajusin et voi hitsi...joudunko mä ihan oikeasti synnyttämään.Purskahdin itkuun,enkä ole oikein varma mistä syystä.Mies oli aika hermona mutta osasi olla hyvänä tukena.Pääsin käyrille ja kätilö teki sisätutkimuksen,olin 4 cm auki.Kätilö sanoi että hetki menee että saadaan katottua sulle huone,...siis jäänkö mä tänne??mä haluan kotiin.Sain huoneen 5 minuutissa ja hyppäsin suihkuun,jaksoin olla siellä 3 supistuksen ajan,vesi teki niin hyvää...suihkuttelin mahaa ja alaselkää.Vatsantoiminta sekä suihkukopin ahtaus sai minut kuitenkin poistumaan.Palatessani huoneeseen iski samantien hirveä supistus ja olin  polvltaan lattialla,mies soitti kelloa ja kertoi että tarvitaan jotain kipulääkettä.Mua oksetti vaan ei tulosta.Hoitaja teki sisätutkimuksen,olin 7 cm auki ja soitettiin lääkäri laittamaan paracervikaalipuudutus kohdunsuulle,minun pyynnöstä.Lääkäri tuli hetimiten ja laittamine ei sattunut.Laiton jälkeen supistelut vaimentui siten että tuntui enemmänkin painetta alapäässä,kaikki oli tapahtunut niin nopeasti että kätilö päätti ettei poistu huoneesta enää ja sanoinkin kätilölle että nyt on simmoinen olo että pitää pusertaa ja sainkin sitten luvan työntää.Työnsin ja työnsin ja työnsin ja tuntu että mitään ei tapahdu,kysyin myös että eikö kalvoja puhkaista kun ei oo vedet menny...alussa oltiin sitä mieltä ettei vauhditeta yhtään enempää tätä synnytystä mutta nyt sitten päätettiin puhkaista vihdoin kalvot.Olin kyljeltään ja taas yritettiin ponnistaa...tuloksetta.Olin järkyttynyt kun olin odottanut ponnistusvaiheen menevän nopeasti kuten edellisissäkin synnytyksissä...vaan eipä mitään.Viisarit raksuttivat eteenpäin ja olin niin kivulias,minua lähinnä kirvelsi ihan hirveästi alpäähän...en tuntenut enää ponnistamisenn tarvetta ja kun yritin ponnistaa en oikein osannut tähdätä että mihin ponnistan.Olin huolissani vauvasta että k'ärsiikö se tuolla puristuksissa.Loppuvaiheessa vaihdettiin asentoa ja johon alkoi vihdoin tapahtua,osasin taas ponnistaa ja loppujen lopuksi,kauhean huudon kera sain ponnistettua meidän pikkuisen prinsessan ulos klo:12.45.Kipu hävisi samantien.Hän oli niin täydellinen <3  Avautumis vaihe kesti siis 2h50min ja ponnistusvaihe 1h (ihan käsittämättömän kauan),sain 2 asteen repeämät.Synnytyksestä toipuminen oli nopeaa,jälkisupistukset olivat hyvin lieviä eivätkä vaatineet lääkitystä.Paikat tervehtyi ja istuminenkin  onnistui hetimmiten.Olo on loistava.Melko pitkä stoori =)

Uiih apua...,mikä kuva =/

Pullaposki-prinsessa

Hän on vihdoin täällä!
Tässä ihan pikainen päivitys,palaan kertomaan lisää paremmalla ajalla.Meidän palapelin viiimeinen palanen putkahti maailmaan 7.12 klo:12.45, synnytyksen kesto 4h.
Tytön mitat 4130g ja pituus 52cm.
Kotona ollaan ja ihmetellään tätä ihanuutta,haistellaan ja tuoksutellaan ihanaa vauvan tuoksua <3 voi onnellisuus <3

neuvolaa viikot 39+2

on se mötikkä, rv 39+2

Tuntuu että sitä juostaan alvariinsa tuolla neuvolassa,alussa niitä käyntejä on taas aivan liian vähän.
Viikkoja on jo kasassa komiat 39+2,on mennyt neuvolatädin veikkaukset pieleen että viikko tai kaks etuajassa tulisi.
Nyt oli verenpaine koholla,mitattiin useasti ja suuremman tauonkin jälkeen ja saatiin alhaisin tulos: 145/92,
 pissassakin oli hieman protskuja ja tää mun turvotus(jaloissa) ei oo hävinnyt mihinkään
.Painoa oli tullut +800g viikolta,viimeeksihän tuo oli laskenut -700g.
Verenpaineen vuoksi varattiin ylimääräinen kontrolli perjantaille
.Lääkärikin sattui olemaan paikanpäällä ja neuvolatäti kysäisi haluaisinko et lääkäri tutkisi vielä kohdunsuun tilanteen ja ennenkaikkea sitä että tuo ronklaus aiheuttaisi noita supistuksia.
Joten tuli sekin tsekattua,kohdunsuulla oli pituutta 1cm ja oli auki yhdelle sormelle...on siis jotain pientä sielläkin suunnalla tapahtunut.
Vauvan sykkeet samalla tasolla kuten aiemminkin,130.
Mua on nyt tässä kahden päivän sisällä alkanut supistelemaan,oikein jopa kivuliaasti.Eilen yritin mennä haukkaamaan raitista ilmaa koiruuden kanssa vaan en päässyt eteenpäin kun supistukset löivät minut melkein kaksikerroin kivusta,koitin uudelleenkin mutta sama juttu taas.Näitä kivuliaita supistuksia tulee nyt päivänmittaan silloin tällöin mutta loppuvat kuitenkin lyhyeen ja näissä on erona myös se että se kipu heijastuu nyt myös selkäpuolelle ja reisiin.Useimmiten myös suolisto tyhjenee noiden suppareiden vaikutuksesta.Olo ei oo enää yhtään niin energinen ja loistava mitä viime postauksessa,joten toivon todellakin ettei kovin pitkälle venyis tuo synnytys.
Kirpakkaa tiistaita!

Joulufiilis

Kuva lainattu

Ihanaa,nyt näyttää jo niin jouluiselta.Edellispäivä alkoi tuo lumisade,joskin se tuli kovan tuulen kera ja sai aikaan sähkökatkon kahdesti.Mä oon ollut nyt muutenkin ihan super energinen,eilen tuli siivottua koti oikein kunnolla joulukuntoon,joulumatot ja loput koristeet paikalleen( ei toki kuusta vielä=) ) ja sain kuin sainkin,siivotttua tuon meidän vaate/romuvaraston...se on ollutkin jo pitkäaikainen projekti joka vain venähti ja venähti ja toisekseen se oli tarkoitus hoitaa ihan miehen kanssa yhdessä.Samalla innostuin siivoamaaan meidän ulkovarastonkin ja vein siivottuun ulkovarastoon perheen pyörät ....niitä ei varmaankaan vähän aikaan nyt tarvitse.Se mitä en ole saanut aikaan on supistukset,mihin ovat hävinneet??On aivan ihana käydä koiran kanssa iltalenkillä kun lumi narskuu kenkien alla ja jouluvalot valaisee pimeyttä, <3 niin fiiliksissä.Tätä joulua odotan taas enemmän kuin vähään aikaan.Kahdesta syystä,yksi tietysti on se että meillä varmasti on pieni tuhisija viettämässä tätä joulua kanssamme,toinen on se että saamme meille tärkeän perheen,viisihenkisen sukulaisperheen meille viettämään joulua kanssamme.Siellä kun on pienempiä lapsia on joulupukkikin tilattu paikalle =) Lasten joulumieltä on niin ihana katsoa.Meillä nuo lapset on jo niin isoja ja ne tietää jo tän systeemin,tietynlainen joulun taika on kadonnut sitä myötä.<3 Mielenkiinnolla odotan myös koiruuden reaktiota joulupukkiin =)Tänään lähti raskausviikko 39 käyntiin ja jännällä odotellaan että koska lähtö edessä,edelliset ovat molemmat alkaneet yöllä supistuksilla,viikoilla 39+risat.Olo on ollut loistava eikä kauheasti mitään supisteluja,tai no niitä pieniä kivuttomia kyllä.