Kelaus osa 2..

Niin,mihinkäs mä jäinkään.No tosiaan,maaliskuussa kirjoitettiin soppari,4 kk koeajalla.Ihan kuun alussa tuli ensimmäiset kuukautisetkin 10 vuoteen,tämähän oli mainiota...kroppa siis pelittää ja tästä hyvä lähteä eteenpäin.Toisia kuukautisia ei maaaliskuussa tullut,pieni kipinä että voiskos...no höhlä,ei tietenkään nyt ihan vielä...ja sitäpaitsi silloin joskus historiassa kun mulla oli kierrot mitä sattus,nih...mut toisaalta...no ei nyt kuitenkaan.kuukausi vaihtui huhtikuulle.Oltiin sovittu tuttava pariskunnan kanssa illanvietosta huhtikuun ekana viikonloppuna hieman ehkäpä viinilasien merkeissä,silloin ajattelin että pakko se nyt vaan on testata.M;ulla oli perjantaina herätys viideltä ja ennen töihin lähtöä kaivoin kätköstä tuon testin ja puolinukuksissa sitten testautin. Tulos oli tämä

kelaus

pitkästä aikaa taas! teen vähän keskeneräisen bloggauksen ja kelaan hieman ajassa taakse päin.Jatkan sitten tästä asiasta turinointia lisää viikonlopun aikana ;) hmm....siirryn siis helmikuun puoleen väliin ja aloitan siitä. *muisteloi,muisteloi* Näin tosiaan yhtenä helmikuisena yönä unta,

mä pidin siinä mun pientä vauvaa sylissä.Uni lienee ihan normaalia varsinkin kun puheissa on ollut että josko sitä iltatähtöstä yritettäisiin jossain vaiheessa tai sitten ei *pohdintoja,pohdintoja* Joka tapauksessa tässä unessa se tunne,rakkaus sitä omaa lastaan kohtaan oli niin vahvasti läsnä että aamulla herätessä ei mulla ollut enää epäilystäkään siitä etteikö tuo pieni vauva olisi se puuttuva palanen meidän elämästä. Ilmoitin siitä miehelleni ettei minulla enää olisi minkäänlaisia pähkäilyjä asian suhteen ja sovittiin että kun olen raapustanut allekirjoitukseni vakituiseen työsuhteeseen,jättäisin pillerit kaapin nurkkaan.Tämä vakkarisoppari kirjoitettiin maaliskuussa mutta se oli toki tiedossa jo paljon aikaisemmin. Jotenkin sitten aateltiin että kun oon ikuisuuden ajat popsinut noita cerazette-ehkäisypillereitä(jonka vuoksi mulla ei oo ollut kuukautisiakaan vuosikausiin) on kroppa aikalailla sekaisin ja toki kun ylittää 30 vuoden rajapyykin,ei raskautuminen todellakaan ole mikään helppo nakki...joten heitimme pillerit nurkkaan jo helmikuun loppupuolella... mutta mutta tosissaan jotain muuta tähän väliin,palataan hetkeksi tähän hurjan-kurjan sateiseen päivään,tosiaan vaikkei ilmasta niin tunnistaisikaan loppuu nuoreltaväeltä taas hetkeksi koulu uurastus! Esikoiselle ensimmäinen vuosi ylä-asteella koettu ja kuopus siirtyy jo kuudennelle...niin se aika vaan menee! Oikein hyvää kesälomaa kaikille ahertajille ja onnittelut kaikille valmistujille!!