Synnytystarina

Heräsin perjantai aamulla kuuden maissa melko hyvin nukutun yön jälkeen,yötä eivät olleet riepotelleet supistukset vaan normaalit vessassa ramppaamiset.Eilinen vauvan liikkeiden vähyyys hieman mietitytti,tämä kun on normaalisti niin vilkas tapaus.Pissatin koiran,söin aamupalaa ja herätin lapsoset.Olo tässä vaiheessa hyvä.Mies lähti töihin seiskalta ja melkeinpä samantein kuin sulki oven perässään tuli ensimmäinen supistus,joskin tämä supistus oli laatuaan heikko.Vatsa myös hieman kuralla.Olin lupautunut heittämään esikoisen ja tämän ystävän kouluun,automatka oli lyhyt mutta matkan aikana supsitukset,jotka tulivat 7 min välein tuntuivat paljon napakoimmilta mitä ennen...mutta täysin siedettäviä.Huomasin vain ajavani supistuksen aikana 40 km/h kuudenkympin alueella.Kotiin päästyäni myös vatsani toimi,mietin jo onko mahatautia..jota täällä nyt liikkeellä.ajattelin että parempi soittaa miehellä josko tämä kuskaisi minut neuvolaan rr-kontrolliin.Mies oli viivana matkalla ja oli varma että nyt mennään synnyttämään.No ei nyt kyllä näillä supistuksilla lähetä vielä synnyttelemään =) Samantien puhelun jälkeen supistusten väli piteni ja supistukset laimeni ja lyheni,niin just...mun tuurii mut olin jo tottunut siihen parin päivän aikana että alkaa näyttää lupaavalta ja sit loppuu kuin seinään.Miehen panostuksestaa kuitenkin otettiin sairaalakassi mukaan,joskin en ollut sitä edes vielä loppuun pakannut mutta tiesin ettei sitä vielä tarvita.Matkalla neuvolaan supistusten väli 10-15 min ja todella heikkolaatuisia.Klo 9 neuvolassa rr vaan koholla,mutta terkka meinasi että tämän päivän supistelujen myötä.Beeben sydänääniä kuunneltaessa iski supistus mutta sydänäänet kuitenkin hyvät.Kerroin terkalle että eilen oli ollut vauva hiljainen ja koitettu herätellä tuoremehu yliannostuksella ja "tuuppimisella" pienoista,saatu onneksi illalla sitten hiemn liikettä...viittä vaille oltiin valmiita lähtemään näytille.Neuvolassa meinattiin että tuo aamuinen ja tämänkin hetkinen supistelu tietää hyvää...ehkäpä illalla päästään tositoimiin...ooo,meinaatko? Edellisten kohdalla synnyttämään on lähdetty keskellä yötä ja näin tulee tapahtu tämänkin kohdalla,tietenkin!Neuvolan jälkeen ajateltiin mennä vielä kahville jonnekin,ennen kotiinlähtöä.Kello lähenteli tuolloin kymmentä,kahviolan pihalta noustuani autosta iski kuiten megaluokan supistus päälle,joka sai menemään minut kaksinkerroin kivusta  ja samallla tuolla alapäässä tuntui jokin repäisevä kipu,sanoin miehelle etten halua mennäkkään.Mies hieman hätääntyi ja oli sitä mieltä että nyt lähdetään sairaalaan,minä taas sitä että näillä supistusväleillä lähettävät meidät vain kotiin odottelemaan.Mies piti pääänsä että sitten vaikka lähettävät nyt mennään näytille.Sairaalaan päästyä (klo:10 ja jotain)tuntui taas että vatsa ihan kuralla,supistuksetkin olivat kieltämättä sitä luokkaa etten tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa.Vastaanotolle päästyäni täti katsoi minua hetken ja soittikin kesken kyselyjen suoraan osastolle että pääsisikö joku hakemaan,täällä on jo selkeästi tuskissaan oleva synnyttäjä.Kieltämättä istuminen teki kipeää ja mun oli päästävä nyt vessaan!Vessassa huomasin että vuosin verta jolloin tajusin et voi hitsi...joudunko mä ihan oikeasti synnyttämään.Purskahdin itkuun,enkä ole oikein varma mistä syystä.Mies oli aika hermona mutta osasi olla hyvänä tukena.Pääsin käyrille ja kätilö teki sisätutkimuksen,olin 4 cm auki.Kätilö sanoi että hetki menee että saadaan katottua sulle huone,...siis jäänkö mä tänne??mä haluan kotiin.Sain huoneen 5 minuutissa ja hyppäsin suihkuun,jaksoin olla siellä 3 supistuksen ajan,vesi teki niin hyvää...suihkuttelin mahaa ja alaselkää.Vatsantoiminta sekä suihkukopin ahtaus sai minut kuitenkin poistumaan.Palatessani huoneeseen iski samantien hirveä supistus ja olin  polvltaan lattialla,mies soitti kelloa ja kertoi että tarvitaan jotain kipulääkettä.Mua oksetti vaan ei tulosta.Hoitaja teki sisätutkimuksen,olin 7 cm auki ja soitettiin lääkäri laittamaan paracervikaalipuudutus kohdunsuulle,minun pyynnöstä.Lääkäri tuli hetimiten ja laittamine ei sattunut.Laiton jälkeen supistelut vaimentui siten että tuntui enemmänkin painetta alapäässä,kaikki oli tapahtunut niin nopeasti että kätilö päätti ettei poistu huoneesta enää ja sanoinkin kätilölle että nyt on simmoinen olo että pitää pusertaa ja sainkin sitten luvan työntää.Työnsin ja työnsin ja työnsin ja tuntu että mitään ei tapahdu,kysyin myös että eikö kalvoja puhkaista kun ei oo vedet menny...alussa oltiin sitä mieltä ettei vauhditeta yhtään enempää tätä synnytystä mutta nyt sitten päätettiin puhkaista vihdoin kalvot.Olin kyljeltään ja taas yritettiin ponnistaa...tuloksetta.Olin järkyttynyt kun olin odottanut ponnistusvaiheen menevän nopeasti kuten edellisissäkin synnytyksissä...vaan eipä mitään.Viisarit raksuttivat eteenpäin ja olin niin kivulias,minua lähinnä kirvelsi ihan hirveästi alpäähän...en tuntenut enää ponnistamisenn tarvetta ja kun yritin ponnistaa en oikein osannut tähdätä että mihin ponnistan.Olin huolissani vauvasta että k'ärsiikö se tuolla puristuksissa.Loppuvaiheessa vaihdettiin asentoa ja johon alkoi vihdoin tapahtua,osasin taas ponnistaa ja loppujen lopuksi,kauhean huudon kera sain ponnistettua meidän pikkuisen prinsessan ulos klo:12.45.Kipu hävisi samantien.Hän oli niin täydellinen <3  Avautumis vaihe kesti siis 2h50min ja ponnistusvaihe 1h (ihan käsittämättömän kauan),sain 2 asteen repeämät.Synnytyksestä toipuminen oli nopeaa,jälkisupistukset olivat hyvin lieviä eivätkä vaatineet lääkitystä.Paikat tervehtyi ja istuminenkin  onnistui hetimmiten.Olo on loistava.Melko pitkä stoori =)

Uiih apua...,mikä kuva =/